Kauko ja Riku eivät olleet tekemisissä yli kymmeneen vuoteen. Kauko muistelee nähneensä Rikun kerran aurinkoisena syyspäivänä kävelemässä pitkin Yrjönkatua ja ajatelleensa että kas, siinä menee Riku Mattila. Mutta hän ei juossut perään. "Riku ja minä elettiin silloin ikään kuin eri planeetoilla, eikä meidän bändin piirissä ole ollut tapana pitää yhteyttä entisten jäsenten kanssa, mikä on tavallaan sääli", Kauko kertoo. "Silloin olimme kolmikymppisiä emmekä hirveesti halunneet muistella menneitä. Riku oli levy-yhtiön tuotantopäällikkö ja itse yritin pärjätä marginaaliartistina. Tuntui, että olimme eri leireissä."
90-luku ennätti jo loppusuoralleen ennen kuin yhteistyö taas alkoi. Oulusta kotoisin oleva kitaranrakentaja Kari Nieminen, joka oli Rikun läheinen ystävä, halusi julkisuutta Versoul-kitaroilleen ja ehdotti Rikulle, että Kauko Röyhkä ja Narttu koottaisiin yhteen muutamalle keikalle, jotka soitettaisiin hänen kitaroillaan. Nieminen on tehnyt kitaroita Rikulle, Ismo Alangolle, Jarkko Martikaiselle, Kauko Röyhkälle ja Honey B:lle. 90-luvulla häntä ei vielä tunnettu kuin suomalaisten muusikoiden suppeassa piirissä, mutta nykyisin hänen kitaroillaan soittavat Keith Richards, Ron Wood, Paul Simon, Johnny Depp ja Z.Z. Topin Billy Gibbons. Riku ei halunnut Narttu-keikoille suurta haloota. Tavastian sijasta yhtye esiintyi Semifinaalissa kesällä 1998 ja Ruisrockin jatkobileissä Turun Dynamo-klubilla. Kokoonpanossa olivat mukana Kaukon ja Rikun lisäksi Mats Huldén ja Heikki Tikka.
Narttu-reunion johti yhteydenpitoon Rikun ja Matsin välillä. Riku suostui tuottamaan seuraavan Kaukon levyn. Rock´n´roll-klisee-sessioita varten Riku halusi kuulla kaikki Kaukon demot. C-kaseteilla oli kymmeniä julkaisemattomia biisejä. Lisäksi Riku patisti Kaukoa tekemään lisää. Kauko ja Riku yrittivät säveltää myös yhdessä, mutta sillä kertaa homma ei toiminut. Oli myös puhetta Rikun liittymisestä Kaukon bändiin, jossa siihen aikaan soittivat Timo Vikkula (kitara), Tero Kling (rummut) ja Mats Huldén (basso). Rikua viehätti ajatus liittymisestä tiiviisti keikkailevaan bändiin, mutta lopulta hän kieltäytyi.
Kauko jatkoi bändinsä kanssa keikkailua ja levyttämistä. 2000-luvun alun levyt Miss Farkku-Suomi, Etsijät ja Elämä ja kuolema saivat kohtuullisen hyviä arvosteluja, mutta eivät myyneet. Keikat alkoivat vähentyä. Näytti siltä, että Kaukon kirjailijanura veti paremmin kuin musiikki.
12.2. 2003 Kauko täytti 44 vuotta. Illalla hän sai erikoisen puhelun. Riku Mattila ehdotti hänelle akustisen duon perustamista. Kumpikin piti Nick Drakesta, Roy Harperista ja Incredible String Bandista. Ihmeteltiin, miksei kukaan enää tee sellaista musaa ja miksi suurin osa nykymusiikista oli niin hengetöntä ja laskelmoitua. Päätettiin yrittää tehdä jotain. Kauko arvasi, että siitä voisi syntyä kokoonpano, joka kilpailisi hänen bändinsä kanssa, mutta vastasi silti haasteeseen.
Kauko ja Riku alkoivat tavata Kaukon työhuoneella Töölössä. Kauko lauloi sanoituksia ulkomaisten artistien levynkansista Rikun kitarakuvioiden päälle. Näin syntyi Helvetti ja monia muita lauluja. Helvetin alkuperäinen sanoitus oli Tom Waitsin Reberbahn, jonka Kauko korvasi omalla tekstillään. Riku halusi taas kuulla kaikki Kaukon demot. Sieltä hän poimi biisejä, jotka Kaukon bändi oli hylännyt. Näistä Jäi jäljet , Romantiikka ja Kaikki menee hyvin kun oot nuori muodostuivat kulmakiviksi tulevalla yhteisellä albumilla.
Tammikuussa 2004 duo lähti keikoille. Kauko soitti Hoffner-viulubassoa ja Riku akustista kitaraa. Ainoana perkussiivisena soittimena toimi Rikun jalkaan kiinnitetty intialaisen tanssijan kulkussäärystin. Esitettiin vain uusia biisejä. Vastaanotto Semifinaalissa, Joensuun Jokelassa ja monissa muissa paikoissa oli silti innostunut. Duo kävi purkittamassa yhden uusista lauluistaan erääseen Tv 2:n keskusteluohjelmaan.
2005 Kauko julkaisi viimeisen bändilevynsä Elämä ja kuolema, joka ei vahvoista biiseistä huolimatta taaskaan herättänyt yleisössä sanottavampaa kiinnostusta. Hän asetti nyt toivonsa Rikun kanssa tekeillä olevaan levyyn. Siihen valmistauduttiin huolellisesti. Kauko teki uusia kappaleita. Anna ja 12-minuuttinen Välitilassa olivat helmiä. Materiaalia alkoi olla jo runsaasti. Levytystä kokeiltiin ensin duo-pohjalta, mutta tulos ei vakuuttanut. Pelkistetyt versiot, jotka toimivat keikalla, eivät onnistuneet levyllä. Tarvittiin enemmän soittajia ja isompia sovituksia. Akustinen kitara jäi kuitenkin hallitsevaan rooliin.
Perkussionisti Teho Majamäen kanssa tehtiin muutamia äänityksiä. Jäi jäljet, Haluutko mua vielä ja Välitilassa onnistuivat nyt hienosti.
Riku oli tuottanut hyvinkääläisen Sister Flo-yhtyeen ja sen johtohahmon Samae Koskisen levyt.
Järjestettiin bändisessio, jossa Samae soitti bassoa ja Sister Flon kosketinsoittaja Janne Lastumäki rumpuja. Näin saatiin pohjat Helvettiin, Annaan ja useimpiin muihin bändibiiseihin. Sessioissa kävi muitakin muusikoita. Pentti lahti soitti fonia, Marko Timonen rumpuja, Anssi Växby bassoa ja Sudenhetki-lauluyhtyeen naiset lauloivat taustoja.
Kauko Röyhkä & Riku Mattila ilmestyi helmikuussa 2008. Se sai kriitikoilta yksimieliset kehut ja nousi ilman mainittavaa mainostusta valtakunnan albumilistan kakkoseksi. Jäi jäljet oli iso radiohitti ja Helvetti yleisön ja arvostelijoiden mielestä klassikkobiisi. Keikoille lähdettiin samana keväänä kokoonpanolla Kauko Röyhkä (laulu), Riku Mattila (kitara), Marko Timonen (rummut), Samae Koskinen (basso) ja Rikun 20-vuotias poika Tenho Mattila (urut, kitara).
Albumibiisien ohella soitettiin myös Kaukon vanhaa ohjelmistoa. Kaukon bändi oli lopettanut, joten Paska kaupunki, Lauralle, Mainostaulujen taakse ja monet muut vanhat klassikot olivat nyt vapaina käytettäviksi. Yhtyeen keikat saivat useimmiten hurmioituneen vastaanoton. Yleisössä oli vanhoja Narttu-faneja mutta myös nuoria musiikkidiggareita. Tuntui siltä, että pitkän laman jälkeen joku teki taas hyvää suomenkielistä rokkia. 2009 Sue-lehti valitsi Kauko Röyhkä & Riku Mattilan 2000-luvun parhaaksi albumiksi.
Kesä 2008 huipentui Helsingin Juhlaviikkojen loppuunmyytyyn Huviteltan konserttiin, jossa Kaukon ja Rikun bändin lisäksi Kauko esiintyi Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa. Sitten alkoi tauko ja uuden levyn valmistelu. Kauko levytti Rätön ja Lehtisalon kanssa Hiekkarantaa-albumin ja Riku tuotti Lauri Tähkää, Ismo Alankoa ja Maija Vilkkumaata. Kauko muutti Turkuun ja Riku Helsinkiin. Kauko kirjoitti kahden vuoden aikana 140 uutta biisiä, muutaman yhdessä Rikun kanssa. Rikulla oli jo jonkin aikaa ollut studiotila HIP-studiokompleksissa Helsingin Kruunuhaassa. Siellä ja välillä Rikun kotona he tekivät akustisia demoja uusista lauluista. Kesällä 2010 oli kasassa 15 kovan seulan läpikäynyttä kappaletta.
